Istria 169km & 6850m – kisaraportti
Kuva: The Adventure Bakery
Kisakausi on nyt avattu. Vastoinkäymisten kautta podiumille – raportti ultrakauden avanneesta Istrian 169km kisasta.
Kisaviikon jännitysnäytelmä
Istria 100 -kisapäivä koitti ja olin kuin olinkin terve. Noin viikko ennen starttia heräsin flunssaisena. Lapsemme oli ollut kipeänä jo tovin sitä ennen ja pahin pelkoni kävi toteen eli pöpö tarttui myös minuun. Onnekseni oireet olivat kohdallani lievät ja tervehdyin nopeasti, mutta ensimmäistä kertaa kipeänä kisaviikolla oli varsin raastava kokemus.
Starttasin kisaan maltillisemmin kuin viime vuonna. Tiesin, kuinka raskas reitti on, joten lähdin energiaa säästellen matkaan. Noin 15 juoksijaa lähti reippaalla tahdilla edelleni ekaan nousuun. Muistuttelin itselleni, että ensimmäisten tuntien sijoituksella ei ole mitään väliä näin pitkässä kisassa. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Viime vuoteen verrattuna lämpötila oli huomattavasti korkeampi.
Tankkailin suunnitelman mukaan 90g hiilareita tunnissa ja etenin omaa rentoa tahtia ensimmäiseen isompaan huoltoon Dragaan, 35 kilsan kohdalle. Näin Liinan nyt ekaa kertaa reitillä ja se toi hyvän mielen. Olin napsinut selkiä tasaiseen tahtiin ensimmäisten vuortenylitysten aikana ja olin noussut jo sijalle 6. Aurinkokin oli hetkeä aiemmin laskeutunut ja pääsimme otsalamppujen valossa kohti yön pimeyttä.
Tiukkaa kisailua podium-sijoituksista
Heti seuraavassa, kisan isoimmassa 1400 metrin nousussa ohitin sekä ranskalaisen että australialaisen ja nousin sijalle 4. Mietin, että nyt näyttää hyvältä kun kerrankin pääsin jyrkissä ylämäissä ohittelemaan, aiemmin homma meni aina toisinpäin. Tulin seuraavaan huoltoon 53 kilsan kohdalle hyvissä energioissa, teimme Liinan kanssa pikaisen huollon ja jatkoin matkaa. Liina huikkasi, että kisan kolmas oli vielä huollossa, joten nousin taas yhden sijan.
Seuraava huoltoväli oli pitkä, lähes 50km. Välissä oli vain kaksi pienempää huoltoa, lähinnä vesi- ja urheilujuomatarjoiluilla. Pysyin vielä rauhallisena vauhdin osalta ja tankkailin tasaiseen tahtiin. Yön kylmyys teki tehtävänsä ja kulutti otsalamppuni akun loppuun arvioitua nopeammin, noin 10km ennen 100 kilsan huoltoa. Pysähdyin hetkeksi vaihtamaan pienemmän varalampun päähän ja jatkoin hieman pienemmän valaistuksen kanssa eteenpäin.
Buzetin 100 kilsan huoltoon saavuin hyvissä voimissa. Päätin ottaa kuitenkin hieman pidemmän huollon, jotta saan täydennettyä energiavarastoja loppupätkälle. Söin kaksi leipää, join urheilujuomaa ja vettä. Liina kertoi, että kisaa alkupätkän johtanut kreikkalainen oli pahassa nestevajauksessa ja on nyt tipassa. Jatkoin siis matkaa toisena.
Jäljellä oli vielä viimeiset, raastavan pitkät 69km, joista ensimmäinen puolikas on hieman haastavampaa ja mäkisempää kun toinen puolikas on melko nopeaa baanaa. Jalka alkoi jo hieman painaa seuraavaan 132 kilsan huoltoon, Livadeen tultaessa. Aurinko oli noussut, joka piristi kivasti mieltä, mutta vauhti oli hidastunut huolestuttavasti. Olin tässä kohtaa toisena, noin 20 minuuttia kärkeä perässä ja takana tuleviin tsekkiläiseen ja slovakialaiseen oli noin 10 minuutin ero.
Viimeisten kilometrien taistelu
Livaden huolto oli viimeinen, missä Liina sai huoltaa ja tein tässä ehkä yhden isoimmista virheistä. En tankannut riittävästi energiaa ja suolaa. Toki en myöskään tajunnut lopun 30km pätkällä ottaa lisäelektrolyyttejä, vaikka vatsa ja lihakset olisi selvästi niitä kaivannut.
Jotenkin pää ei enää toiminut normaaliin tapaan, ajatus ei kulkenut. Pystyin kuitenkin juoksemaan eli ei tilanne ollut mikään hälyttävä. Tšekkiläinen juoksija tuli vaan huomattavasti kovempaa tahtia ohi noin 13km ennen maalia ja mulla ei ollut mitään saumaa enää vastata. Lopun tulin niillä jaloilla minkä pääsin, peläten että takaa tulee ohi muitakin. Sain pidettyä kuitenkin jonkunlaista juoksua yllä ja selvisin maaliin kolmantena, noin 18 minuutin erolla takaa tulleeseen slovakialaiseen.
Kyllä ensimmäinen TOP-3 sijoitus lämmittää mieltä, vaikka en ole täysin tyytyväinen juoksuun. Paljon jäi etenkin lopun 20 kilsalla parannettavaa, mutta harvemmin näin pitkät kisat ihan nappiin menee. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kautta kohti loppukesän UTMB:tä. Yritän tässä kesän aikana hioa omat energia- ja nesteytyssuunnitelmat minttiin sekä kropan mahdollisimman valmiiksi 10000 nousumetrin reitille!